Reuman la?a?kehoitoa

Pääasiallisina reumalääkkeinä olivat 1970-luvulla pistoskulta, klorokiinivalmisteet ja kortisoni. Uusina lääkkeinä  tulivat D-penisillamiini ja  tablettikulta. Sulfasalatsiini, atsatiopriini, klorambusiili  ja metotreksaatti  olivat tunnettuja reumalääkkeitä, mutta niiden käyttö oli  vähäistä, sillä pelättiin vakavia sivuvaikutuksia. Markkinoille tuli myös uusia tulehduskipulääkkeitä.

Reuman lääkehoidot jatkuivat hyvin entisenkaltaisina 1980-luvulla. Sulfasalatsiinilla todettiin suotuisa vaikutus myös selkärankareumaan, ja atsatiopriinin sekä metotreksaatin käyttöä lisättiin. Aikaisemmin yksittäin käytettyjen lääkkeitten yhdistelmähoidoista saatiin ensimmäisiä myönteisiä kokemuksia.

1990-luvulla nivelreuman yhdistelmälääkitykset eli kombinaatiohoidot vakiinnuttivat asemansa ja hoitotulokset paranivat merkittävästi. Hoitoajat lyhenivät.

Yhdistelmähoidot ovat vakiinnuttaneet asemansa. 2000-luvulla. Uusina valmisteina niin sanotut reuman biologiset lääkkeet, täsmälääkkeet ovat muuttaneet merkittävällä tavalla näiden sairauksien ennustetta. Niihin siirrytään, ellei toivottua hoitotulosta tavanomaisilla, aikaisemmin käytetyillä lääkkeillä saavuteta.