KaupungistuminenTuberkuloosin aikakausi Avohoidon aikakausiOmahoidon aikakausiKotihoidon aikakausi

Reumakirurgiaa

Edellinen
Seuraava
Jaa:

Tampereen yliopistollisen keskussairaalan sisätautien klinikan reumatautien osasto perustettiin Pikonlinnaan vuonna 1977. Tuohon aikaan "kevyttä" reumakirurgiaa tekivät TAYKS:n ortopedit (ortopedia on luu- ja tukielinsairauksiin erikoistunut kirurgian ja lääketieteen ala, ortopedian alalle kuuluvat nivelten, luiden, lihasten, nivelsiteiden ja rustopintojen leikkaukset) keskussairaalan leikkausosastolla, ja kaikki vaativa reumakirurgia ohjattiin Reumasäätiön sairaalaan Heinolaan.

Reumakirurgia Pikonlinnan sairaalassa aloitettiin vuonna 1978. TAYKS:ssa toimi ortopediaan erikoistuvana lääkärinä Hannu Pätiälä, joka oli ollut Reumasäätiön sairaalassa Heinolassa kirurgian apulaislääkärinä ja vastaavana osastonlääkärinä vuosina 1971 – 1975 ja omasi  osaamisen reumakirurgiaan. Hänen vastuulleen annettiin reumakirurgian tuominen Pikonlinnaan. Pätiälä leikkasi 1 – 2 päivänä viikossa. Anestesialääkäriä sinne ei TAYKS:sta liiennyt, mistä syystä leikkaukset voitiin tehdä vain joko paikallis- tai johtopuudutuksissa. Reumasäätiön sairaalaan Heinolaan lähetettiin nyt vain ne potilaat, joilla oli nukutusta edellyttävä vaativa reumasairaus.

Pentti Rokkanen, joka oli Tampereen yliopiston kirurgian professori, siirtyi Helsingin yliopiston I kirurgian klinikan professoriksi 1981, ja hän vei mukanaan reumakirurgiasta vastanneen Hannu Pätiälän. Tätä ennen Pätiälä oli opettanut reumakirurgian periaatteita Heikki Aholle ja Markku Härköselle, jotka olivat ortopedian erikoislääkäreitä TAYKS:ssa ja ajoin myös yliopiston apulaisopettaja. He kävivät lyhyitä periodeja kouluttautumassa Reumasäätiön sairaalassa Heinolassa. Ahon siirryttyä ortopedin virkaan Hatanpään sairaalaan vuonna 1985 lyhyitä jaksoja reumakirurgiaa teki myös Turkka Tunturi.

1980-luvun puolivälin jälkeen reumakirurgisen potilasjonon (noin 230 potilasta) hoito siirtyi osastolle 23A ja tällöin myös osastoseurantaa tarvitsevien potilaiden leikkauksen jälkeinen hoito siirtyi sinne. Tällöin saatiin mukaan anestesialääkärikin, mikä laajensi toimenpidekirjoa. Toimenpiteitä teki Markku Härkösen lisäksi myös ortopedi Pekka Halonen. He kävivät tarpeen mukaan suorittamassa konsultaatioita osastolla 23A, jolla hoidettiin reumakirurgiaa, ortopediaa ja päiväkirurgiaa.

 

Lonkan ja polven tekonivelleikkaukset Pikonlinnassa käynnistyivät tuolloin. Riittävän pitkälle edenneissä nivelten sairaustapauksissa tarvitaan niveltä säästävien toimenpiteiden jälkeen tai sijasta leikkauksia, joissa tuhoutuneet nivelpinnat korvataan esimerkiksi metalleista valmistetuilla tekonivelillä. Tekonivelet parantavat yksilön elämänlaatua poistamalla kipua ja parantamalla toimintakykyä. Tekonivelleikkauksia tehdään sekä nivelrikkoa että tulehduksellisia reumasairauksia sairastaville. Vuonna 1987 ortopedi Juha Nevalainen organisoi toiminnan muuhun kevyeen ortopediaan ja osin myös eräisiin muun kirurgian alan päiväkirurgisiin (päiväkirurgiassa tehdään toimenpiteitä, jotka eivät vaadi potilaan jälkihoitoa sairaalassa) toimenpiteisiin.

Markku Härkösen siirryttyä yksityissektorille ortopedian ja traumatologian (traumatologia on vammojen ja akuuttien tilanteiden kirurgista hoitoa, usein päivystysluonteista) erikoislääkäri Matti Lehto tuli vuonna 1992 Pikonlinnan reumakirurgiasta ja ortopediasta vastaavaksi apulaisylilääkäriksi. Hän laajensi toimenpiderepertuaaria reumapotilaiden olka- ja kyynärnivelen tekonivelleikkauksiin. Samoihin aikoihin vuokrasopimus Heinolan Reumasäätiön Sairaalan kanssa lopetettiin, mutta yhteistyötä reumakirurgian tiedesektorilla ryhdyttiin kehittämään.

 

Pikonlinnan leikkaussalin ja heräämön saneeraus toteutettiin vuonna 1993 ja tällöin reumatologia ja reumaortopedia saivat kumpikin osastonlääkärin virat. Reumakirurgian virkaan valittiin Reumasäätiön sairaalasta reumaortopedi Mauri Lehtimäki, jolla oli vahva erityisosaaminen jalkaterän kirurgiasta. Tässä vaiheessa kaikki sairaanhoitopiirin reumaleikkaukset keskitettiin Pikonlinnaan ja pienessä määrin palveluja tuotettiin myös erityisvastuualueelle.