KaupungistuminenTuberkuloosin aikakausi Avohoidon aikakausiOmahoidon aikakausiKotihoidon aikakausi

Biotekniikan tutkimuslaitos

Edellinen
Seuraava
Jaa:

1960-luvulla alkoi maailmalla terveydenhuollon voimakas teknistyminen. Hoitotoimenpiteet ja diagnostiikka, erityisesti kuvantaminen ja laboratorioanalytiikka,  monipuolistuivat ja teknistyivät niin, että perinteinen lääketiede tarvitsi rinnalleen lääketieteellisen fysiikan ja –tekniikan osaamista. Sairaaloihin alettiin perustaa fyysikon virkoja ja Tampereen keskussairaalakin sai ensimmäisen sellaisen 1967.

Pirkanmaalla tunnettiin laajemmaltikin kiinnostusta aiheeseen ja vuoden 1969 syyslukukauden alkaessa syntyi sittemmin merkittäväksi muotoutunut yhteistyö Tampereen keskussairaalan ja Tampereen teknillisen korkeakoulun välille sovelletun elektroniikan ja bio-elektroniikan opintosuunnalla. Luentoyhteistyön lisäksi Tampereen keskussairaala tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden tehdä harjoitus- ja erikoistöitä valvotusti todellisessa ympäristössä eli sairaalassa. Ongelmaksi muodostui se, että tulijoita tälle uudelle "kentälle"  oli huomattavasti enemmän kuin mitä oli mahdollista ottaa vastaan.

Biotekniikkaan liittyvissä keskusteluissa todettiin, että Pirkanmaalla tunnettiin laajemmaltikin kiinnostusta aiheeseen, joten päätettiin perustaa asiaa tukemaan ja eteenpäin viemään Biotekniikan säätiö (myöhemmin Terveydenhuollon tekniikan säätiö). Näin tapahtuikin alkuvuodesta 1970. Asiat kehittyivät nopeasti ja jo saman vuoden lopulla perustettiin Biotekniikan laitos (Biotekniikan tutkimuslaitos), jonka ensimmäiseksi johtajaksi valittiin tekniikan tohtori Boris Segerståhl.

Nopea aikataulu ja se, että innokkaita tutkijoita ilmaantui välittömästi toista kymmentä aiheutti merkittävän tilaongelman. Tutkimuskohteita ja –tilauksiakin alkoi löytyä valtakunnalliselta tasolta. Piti löytää työtilat tutkijoille ja laitteistoille.

Vuonna 1968 silloinen Keskussairaalapiirin kuntainliitto oli omien tilaongelmiensa ratkaisemiseksi hankkinut Pikonlinnan sairaalan käyttöönsä. Laitos ei sinällään sopinut käytettäväksi keskussairaalan tilatarpeisiin, vaan edessä oli mittava saneerausohjelma. Se vaiheistettuna tulisi ulottumaan pitkälle 1970-luvun puolelle. Tällä kohtaa kuntainliitto osoitti "venymiskykynsä" ja luovutti biotekniikan käyttöön sairaalan C-siiven kolmannen ja neljännen kerroksen niin sanotun asuntolaosan siinä määrin kun se oli vapaana. "Vuokrasopimus" olisi voimassa niin kauan, kunnes C-siipi tulisi saneerauksen kohteeksi (valmistui 1976).

Pikonlinna tarjosi pirkanmaalaiselle biotekniikalle ainutlaatuisen kasvualustan. Tilat sijaitsivat sairaalassa, mikä merkitsi sitä, että "pikkutakkietäisyydeltä" löytyi asiantunteva lääketieteellinen osaaminen (konsultaatiomahdollisuus) eri tutkimusaiheita ajatellen. Sairaala-alue lenkkeilymaastoineen, tenniskenttineen ja uintimahdollisuuksineen tarjosi erinomaiset paineenalennusmahdollisuudet tiukan työn lomassa.

Tästä konseptista kehittyi  "menestystarina", jonka tuloksena joukko nuoria tutkijoita meritoitui akateemisesti ja sen lisäksi syntyi  innovaatioita jatkojalostettaviksi. Näistä voidaan mainita esimerkiksi radiologian kuvantamislaitteet (Valmet Oy/Instrumenttitehdas) sekä tehostetun hoidon valvontalaitteet (Olli-tuote Oy). Myöskin VTT kiinnostui aiheesta niin paljon, että Tampereelle perustettiin Sairaalatekniikan laboratorio. Syntyi kokonaisuus, joka herätti kiinnostusta myös maan rajojen ulkopuolella.

Vuosien saatossa tuotteet sulautuivat isompiin kokonaisuuksiin ja samoin kävi yhteisöjen, jotka olivat vieneet eri aiheita eteenpäin.