Pitkät työpäivät

Lähes vuorokauden mittainen työpäivä

Pitkäniemen hoitohenkilöstön päivävuoro alkoi kuuden aikaan aamulla ja loppui kello 19. Yövuoro tehtiin joka kolmas viikko. Naishoitajilla oli vapaapäivä joka kahdeksas päivä ja miehillä kerran kahdessa viikossa. Laki kahdeksan tunnin työpäivästä oli astunut voimaan jo 1917, vasta vuonna 1947 mielisairaanhoitohenkilökunta pääsi työaikalain alaiseksi.

Vapaa-aika ja työ nivoutuivat toisiinsa, koska hoitohenkilökunta asui osastojen yhteydessä olevissa huoneissa. Näissä huoneissa ”oli sairaalan huonekalut ja sairaalasta kaikki liinavaatteet.” (Pitkäniemen työntekijän haastattelu, työskenteli sairaalassa 1930–1950-luvuilla). Henkilöstön kasvaessa 1920-luvulla kunnollisista asunnoista oli pulaa sairaala-alueella, erityisesti perheasunnoille olisi ollut kysyntää.

Henkilökunnan tiukka arvoasteikko

Henkilökunnan sosiaalista kanssakäymistä määritteli hierarkia, jossa ylilääkäri oli ehdoton keskuslaitoksen johtaja. Lääkäreiden tullessa huoneeseen noustiin seisomaan ja ylempiä henkilöitä teititeltiin. Pitkäniemen keskuslaitoksessa työnsä aloittavalle työntekijälle arvoasteikko ilmeni viimeistään ruokailun yhteydessä, sillä se oli ensikertalaiselle koetinkivi.

Rakennus XIII:ssa sijaitseva ruokala oli kahdessa kerroksessa. Alakerrassa ruokaili sairaalan päällystö ja johtajat sekä yläkerrassa työväki kukin ammattiryhmä omissa pöydissään. Valitessa ruokapöytää piti tietää mihin kerrokseen menee ja kenen pöytään sopi istua, koska toisen ammattiryhmän pöytään istuminen ei tullut kuuloonkaan. Käytäntö jatkui 1900-luvun puoliväliin saakka, kunnes valmistui uusi ravintokeskus. Pitkäniemen sairaala 50-vuotias -artikkelissa on selvitetty Pitkäniemen sairaalan henkilökunnan rakennetta ja nimikkeitä vuosisadan alussa.

Suomen Mielisairasten Hoitajakunnan Liitto (SMHL)

Yleinen työväenliikehdintä 1910-luvulla, pitkät työpäivät ja ahtaat asunnot saattoivat edistää Pitkäniemessä ammattiliiton perustamista. Pitkäniemeläisten mielisairaanhoitajien aloitteesta perustettiin 1927 Suomen Mielisairasten Hoitajakunnan Liitto (SMHL). Perustamiskokoukseen osallistui ympäri Suomea mielisairaanhoitajia, kaukaisimmat tulivat Oulun mielisairaalasta. Liiton kotipaikaksi valikoitui Pitkäniemen sairaala ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Emil Häkkinen. Liitto teki anomuksia palkkauksen ja työolosuhteiden parantamiseksi, mutta anomuksilla ei ollut konkreettista hyötyä. Jäsenistölle järjestettiin kerhoiltoja ja urheilukilpailuita, esimerkiksi SMHL:n Pitkäniemen osaston (perustettu 1936) järjestämästä mielisairaaloiden välisistä olympialaisista tuli perinne.