Kulkuyhteydet keskuslaitokseen

Rautateitse ja maanteitse keskuslaitokseen

Syrjäisestä sijainnista huolimatta keskuslaitokseen oli hyvät kulkuyhteydet. Tampere-Pori-rautatien varrella oli mielisairaalan kohdalla pysäkki, jossa matkustaja- ja tavarajunat pysähtyivät.

Pitkäniemen keskuslaitokseen alkoi toukokuussa vuonna 1924 linja-autoliikenne, joka liikennöi Tampere – Pitkäniemi – Nokia-väliä. Ford-merkkinen kuorma-auto hankittiin vuonna 1925 keskuslaitokselle ja auto soveltui hyvin huonokuntoiselle savipohjaiselle tielle.

Pitkäniemi-höyrylaiva

Keskuslaitokselle johtava maantie oli varsin huonossa kunnossa, joka teki matkustamisesta vaivalloista. Tilannetta helpottamaan hankittiin 1900-luvun alussa oma Pitkäniemi-höyrylaiva. Se ”lähti aina tiistai- ja lauantaiaamuna klo 8 Tampereen Alarantaan ja siinä pääsi ilman, ei maksanut mitään” kertoi haastattelussa 1900-luvun alussa keskuslaitoksella työskennellyt työntekijä. Tampereella Alarannaksi on kutsuttu Pyhäjärven rannalla olevaa Laukontoria. Keskuslaitoksen henkilökunta perheenjäsenineen sai matkustaa laivalla ilmaiseksi.

Halkolaituri

Pitkäniemeen tuotiin tarvikkeita rautateitä pitkin ja vesitse. Rakennus 10 lähellä olevassa rannassa oli laituri, jota kutsuttiin halkolaituriksi. Pitkäniemessä 1900-luvun alussa työskennellyt mielisairaanhoitaja muistelee lämmityspuiden jatkuvaa virtaa rakennus 10 alakertaan:

”Halkolaituri oli pitkä laituri ja sieltä oli kapeat kiskot konehuoneelle. Sinne toi suuret proomut puita ja sieltä ne kuljetettiin kuin juna olis kulkenut kiskoja pitkin konehuoneelle.”

Pitkäniemen rakennukset lämpisivät puulämmityksellä, joten:

”lämmittäjillä työtä kun ne ajo puuta pesään [rakennuksen] kympin alhaalla. Se oli niin sanottu monttulämmitys.”

Halot kuljetettiin rakennukseen sairaalan alueella olevaa pienoisrautatietä pitkin, jota ei ole enää sairaala-alueella.