Valtion sairaala-aika 1890–1955

Mielisairaanhoitajien koulutus

Suomen ensimmäinen mielisairaanhoitajakoulukurssi

Mielisairaanhoitajat olivat pääsääntöisesti 1900-luvun alussa järjestyksen ylläpitäjiä mielisairaaloissa, jolloin työn kannalta tärkeää olivat hoitajan fyysiset ominaisuudet. Pitkäniemen keskuslaitoksella korostettiin myös halua ja taipumusta mielisairaiden hoitoon. Mielisairaanhoitajien ammatillinen pätevyys määritettiin 1910, kun Eduskunnassa annettiin asetus sairaanhoitohenkilöstöstä ja pätevyysvaatimuksista.

Vastavalmistuneiden mielisairaanhoitajien ryhmäkuva on otettu 1920-luvulta.
Kuva: Pitkäniemen sairaalamuseon valokuva-arkisto.

Pitkäniemessä oli ollut vuodesta 1906 mahdollisuus opiskella mielisairaanhoitoa joko teoriapainotteisesti tai työharjoitteluna osastoilla. Opinnot kestivät kolme kuukautta ja kurssin päätteeksi oli ylilääkärin kuulustelutilaisuus. Pitkäniemen keskuslaitoksessa alkoi Suomen ensimmäinen mielisairaanhoitajakurssi 10.11.1913. Kurssi kesti kolme kuukautta.

Kurssi perustui lähinnä työssäoppimiseen, mutta koulutukseen kuului luentoja fysiologiasta ja terveys-, sairaanhoito- ja mielisairaanoppia. Mielisairaanhoitajan ammatti oli yksi väylä hakeutua poliisiksi ja vanginvartijaksi, joten Pitkäniemessä hoitajien vaihtuvuus oli suurta. Juuri työnsä oppineet mieshoitajat saattoivat hakeutua paremman palkan toivossa työskentelemään muualle.

 

Mielisairaanhoitajakoululla oli oma opetusluokka hoitotoimenpiteiden opetusta varten.
Kuva: Pauli Lehtioksa, 1953, Pitkäniemen sairaalamuseon valokuva-arkisto.

Hoito-opetusta kehitetään

Mielisairaanhoitajakoulutuksen opiskelijat olivat lähinnä Pitkäniemen keskuslaitoksen omaa henkilökuntaa, mutta kursseille otettiin myös sairaalan ulkopuolisia opiskelijoita. Kurssiohjesääntöä uudistettiin vuonna 1931, jolloin kolmen kuukauden mittaisesta kurssista muodostui vuoden kestävä koulutus. Pitkäniemessä 1930–1940-lukujen vaihteessa mielisairaanhoitajakoulutuksessa ollut muistelee opiskeluaikojaan seuraavasti:

”Meillä oli hirveen kova kiire, kun päästiin puoli kuusi osastolta [työstä] ja käytiin syömässä ja kuudelta alko luento ja kesti kahdeksaan asti illalla.”

Luentojen jälkeen alkoi vapaa-aika, jota vietettiin Pitkäniemen sairaala-alueella olevassa oppilaskodissa. Naiset ja miehet yöpyivät eri kerroksissa ja yöhoitajan tehtäviin kuuluivat yölliset tarkistukset oppilaskotiin.

Kurssit olivat intensiivisiä ja internaattiopiskelu mahdollisti elinikäisten ystävyyssuhteiden luomisen. Pitkäniemen sairaalan viimeinen mielisairaalahoitajakurssi valmistui 30.9.1969. Koulutus siirtyi Pirkanmaan sairaanhoito-oppilaitoksen järjestettäväksi ja opiskeluun kuului puolen vuoden työharjoittelu.