Suomen ensimmäinen lastenpsykiatrinen osasto ja hermotautiosasto

Lastenpsykiatrinen osasto Pitkäniemeen

Lapsen yhteiskunnallisessa asemassa tapahtui muutos 1900-luvulla, kun lapsia koskevia lakeja säädettiin ja oppivelvollisuus astui voimaan vuonna 1921. Samana vuonna Valtion Suojelukasvatuskomitean ehdotuksessa painotettiin ehkäisevää suojelukasvatusta ja kotien kasvatuksen tukemista, esimerkiksi rangaistuksien vähentämisenä. Ehdotus edusti huomattavaa asennemuutosta yhteiskunnassa.

Lapinlahden mielisairaalasta Helsingissä oli varattu 1900-luvun alussa maamme ainoat kahdeksan sairaansijapaikkaa aikuistenosastolta lapsipotilaille. Pitkäniemen keskuslaitoksen ylilääkäri Väinö Mäkelän mukaan häneltä tiedusteltiin usein lapsipotilaille hoitopaikkoja keskuslaitoksesta, joten Suomen ensimmäinen lastenpsykiatrinen osasto perustettiin vuonna 1927 Pitkäniemeen. Mäkelä oli aiemmin esittänyt Lääkintöhallituksessa lastenpsykiatriaan keskittyneen laitoksen perustamista, jonne lähetettyjä lasten sielullisia kykyjä tutkittaisiin ja annettaisiin lausuntoja jatkotoimenpiteineen.

Oletko ollut tänään kiltti poika?

Pitkäniemen keskuslaitoksen lastenosaston toiminta käynnistyi varsinaisesti vasta sotien jälkeen ja vuonna 1948 osaston paikkaluku oli 28. Osastolle otettiin alle 15-vuotiaita lapsia, jotka olivat psykoottisia tai 1920-luvun määritelmän mukaan ”psykopaatteja” ja osalla potilaista oli kehitysvamma. Lastenosaston päiväohjelmassa oli hyvän käytöksen opettelua, askartelua, veistoa ja koulunkäyntiä sairaalakoulussa. Ylilääkäri Kalpa saattoi kysyä lastenosastokierroksen aikana potilaalta: “oletko ollut tänään kiltti poika?”

Askartelutarvikkeita ja leluja oli 1940–1950-luvuilla lastenosastolla vähän, joten henkilökunta muun muuassa haki rannalta sinisavea muovailuun tai pulveriväristä tehtiin sormivärejä. Vähitellen lastenosaston toiminnan kehittyessä lastenosastolla vallitsevasta ankarasta kurista siiryttiin teoreettispainotteiseen toimintaan.

Hermotautiosasto edustaa uutta hoitoideologiaa

Mielisairaiden hoito oli ollut 1900-luvun alkuvuosikymmeniin saakka vain potilaiden sijoittamista suljettuihin laitoksiin. Yleensä potilaat pääsivät hoitoon niin myöhään, ettei hoidolla ollut juurikaan merkitystä parantumisen kannalta. Hermotautiosaston eli rajatilaosaston perustaminen edusti uutta hoitoideologiaa, jossa lievimmät psykoosipotilaat voisivat itse hakeutua hoitoon.

Osaston toiminnalla pyrittiin vähentämään ennakkoluuloja sekä avaamaan keskuslaitoksen toimintaa yhteiskunnassa. Uudet osastot hermotauti- ja lastenpsykiatrinen osasto kasvattivat henkilökunnan työmäärää, jonka tähden Pitkäniemen keskuslaitokseen saatiin neljäs alilääkärin virka.