Kuntainliiton aika 1955–1990

Ensimmäiset psyykenlääkkeet

Psyykenlääkkeenä käytetty klooripromatsiinivalmisteen, Largactil, sivuvaikutuksena oli ihon reagoiminen herkästi auringonvaloon. Lääkettä käyttäneet henkilöt käyttivät ulkona auringolta suojautuakseen punottua korihattua ns. larkkuhattua, jonka nimi juontuu Largactil -lääkenimestä. Lääketehdas Oy Medica Ab lahjoitti hattuja mielisairaaloille. Kuva: Saana Säilynoja 2018, Vapriikin kuva-arkisto. Kokoelma: Pitkäniemen sairaalamuseo.
Lukittavalla lääkelaatikolla kuljetettiin lääkkeet osastoille. Laatikot olivat käytössä 1980-luvulle saakka. Kuva: Saana Säilynoja 2018, Vapriikin kuva-arkisto. Kokoelma: Pitkäniemen sairaalamuseo.

Psyykenlääkkeiden mullistava vaikutus

Mielisairauksien hoitoon ei ollut 1900-luvun alussa käytettävissä lääkehoitoa, vaan varhaiset hoidot olivat somaattisia hoitoja, kuten insuliini-, malariahoitoja tai perheterapiaa. Fenotiatsiini-lääkkeen markkinoille tulo 1950-luvulla mullisti psykiatrian. Klooripromatsiinin antipsykoottisen vaikutuksen keksimisen jälkeen sitä alettiin nopeasti käyttää Suomessa, missä se tuli markkinoille vuonna 1954. Haloperidoli oli Suomessa käytössä jo 1960-luvun alussa. Nämä niin sanotut perinteiset neuroleptit tehoavat kohtuullisesti hoidettaessa aistiharhoja, harhaluuloja, vihamielisyyttä tai agitaatiota, mutta aiheuttavat suurelle osalle potilaista hankalia neurologisia haittaoireita. Ensimmäiset psyykenlääkkeet rauhoittivat Pitkäniemen sairaalan osastojen arkea.

Litium on vanhin edelleen käytettävistä psyykenlääkkeistä. Sen mielialavaikutuksista tiedettiin jo 1800-luvulla, mutta nykyiset psykiatriset käyttöaiheet maanis-depressiivisen mielisairauden hoidossa löydettiin 1940-luvulla. Suomessa litiumin käyttö vakiintui 1960-luvun puoliväliin mennessä. Litium sisältyy edelleen kaikkiin kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitosuosituksiin yhtenä peruslääkkeenä.

Lääkekaappi lasipulloineen Pitkäniemen sairaalamuseon kokoelmista.

Pitkäniemen sairaalan vanha lääkekaappi sijaitsee tyhjine lääkepakkauksineen Pitkäniemen sairaalamuseossa.
Kuva: Saana Säilynoja 2018, Vapriikin kuva-arkisto. Kokoelma: Pitkäniemen sairaalamuseo.

Varsinaiset masennuslääkkeet

Varsinaisten masennuslääkkeiden ja mielialaa tasoittavien lääkkeiden historia psykiatriassa alkaa käytännössä 1960-luvulta. Jo silloin olivat Suomessa käytössä keskeiset MAO-estäjät, kuten feneltsiini ja nialamidi. Niiden käyttö oli kuitenkin hankalaa yhteisvaikutusten ja haittaoireiden vuoksi. Lisäksi niiden tehoa pidettiin suhteellisen vaatimattomana. Samoihin aikoihin tulivat käyttöön trisykliset masennuslääkkeet, jotka muodostivat masennuksen lääkehoidon perustan vuosikymmenien ajaksi.  Imipramiini ja amitriptyliini ovat tämän ryhmän tärkeimmät valmisteet eikä niiden tehoa ole edelleenkään ylitetty. Trisyklisten masennuslääkkeiden sydämeen, verenkiertoon ja keskushermostoon kohdistuvat haittavaikutukset laskevat niiden käyttöarvoa, mutta niitä voidaan edelleen käyttää vaikeiden masennustilojen hoitoon.

Tiesitkö että...

Pitkäniemen sairaalassa oli oma apteekki, jossa valmistettiin osa sairaalassa käytettävistä lääkkeistä.