Jako akuutti- ja kroonisiin osastoihin

Potilasmäärä kasvaa

Pitkäniemen sairaalassa 1900-luvun puolivälissä oli suurimmillaan 760 potilasta, joten yksilölliselle hoidolle ei jäänyt aikaa. Lääkärikunnan työtaakka oli raskas, koska virkoja oli liian vähän suhteessa potilasmäärään. Aikaisemmin omaisten osallistuminen potilaiden hoitoihin oli vähäistä. Omaisia alettiin kutsua hoitoneuvotteluihin 1960- ja 1970-luvuilla ja järjestettiin säännöllisesti omaisten päiviä. Nykyään Pitkäniemessä potilaiden omaisille tarjotaan tukea ja neuvontaa.

Pitkäniemen sairaalan perustamisesta lähtien potilaspaviljongeissa olleet osastot perustuivat sukupuolen sekä sääty-yhteiskunnan luokkajakoon. Sairaalan osastot jaettiin 1960-luvulla kroonisiin- ja akuuttiosastoihin, joiden koot vaihtelivat 20–70 potilaspaikan välillä.  Osastorakennetta uudistettiin vuonna 1986, jolloin osasto jaettiin kolmeen klinikkaan. Niillä oli oma vastuualue mielisairaalapiiristä.

Viihtyvyyttä lisätään

Levottomilla akuutti- ja kroonisilla osastoilla pidettiin tärkeänä kuria ja järjestystä, jossa ei sallittu yksilöllisyyttä. Omia vaatteita, koruja tai kelloja ei saanut pitää sairaalassa. Miespotilaiden sairaalavaatteina olivat harmaat paita sekä housut ja naisilla siniset raitamekot.  Potilasturvallisuuden vuoksi osa potilaista sai käyttää ruokailussa ainoastaan lusikoita. Heidän pelättiin vahingoittavan itseään muilla ruokavälineillä.

Osastonhoitaja oli 1960–70-luvuilla se, joka määräsi osaston hengen. Osastoilla ei ollut peilejä tai kelloja, joita kuitenkin hoitoajattelun muutoksen myötä hankittiin vähitellen viherkasvien ohella. Potilaiden yhteydet ulkomaailmaan saattoivat olla varsin vähäiset, mutta osastoilla kuunneltiin radiota ja luettiin lehtiä. Televisioiden yleistyttyä myös Pitkäniemen sairaalaan tuli yhteisiin tiloihin televisioita.

Kuntoutusosasto

Pitkä mielisairaalahoitojaksot altistivat potilaita laitostumiseen, jolloin heillä ei välttämättä ollut tarvittavia taitoja sairaalahoidon jälkeen selviytyä arjessa. Osalta saattoi puuttua myös sosiaalinen tukiverkosto, jolloin kotiutuneet potilaat saattoivat kokea jäävänsä vailla tarvittavaa tukea. Pitkäniemen sairaalaan perustettiin vuonna 1974 kuntoutusosasto, jonka tarkoituksena oli valmentaa potilaita sairaalan ulkopuoliseen elämään. Potilaat siirtyivät kuntoutusosastolle hoito-osastoilta.

Kuntoutusosastolla pyrittiin harjoittelemaan potilaiden kanssa tavalliseen arkielämään liittyviä toimintoja; siivottiin, valmistettiin ruokaa ja korjattiin vaatteita. Sairaalan byrokratia vaikeutti osaltaan monien asioiden, varsinkin pankkiasioiden hoitamista, harjoittelua käytännössä. Kuntoutusosaston havaintojen pohjalta Pitkäniemen sairaalaan perustettiin kuntoutuskoteja, joka oli pitkäaikaispotilaille ensiaskel kohti omaa asuntoa ja avohoitoa.