Vastustamistyötä vapaaehtoisvoimin 1800-luvulta

Keuhkotauti yleistyi Suomessa 1800-luvun aikana. Suomen Lääkäriseuran toimesta valmistui ensimmäisen tuberkuloosin vastustamisohjelma vuonna 1893. Vastustamisohjelmassa ohjattiin kiinnittämään huomiota työväen asunto-olojen parantamiseen, työolojen valvomiseen ja asuintilojen ilmanvaihdon parantamiseen. Alkuun tuberkuloosia pidettiin lähinnä alempien yhteiskuntaluokkien vitsauksena. 1800-1900 –luvun vaihteen henkeen sopivasti tehokasta valistusta pidettiin tärkeimpänä aseena tuberkuloosin vastaisessa taistelussa.

Tuberkuloosin torjuntatyö lähti alkuun periaatteessa vapaaehtoisin voimin. Valtion tuberkuloosikomitea asetettiin vuonna 1899. Risatautisten lasten parantola – niminen yhdistys perusti vuonna 1901 kesäparantolan luu- ja niveltuberkuloosia sekä risatautia sairastaville lapsille. Lääkäriseura Duodecimin toimesta perustettiin Takaharjun parantola 1903 ja Suomen Lääkäriseuran toimesta Nummelan parantola. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys perustettiin 1907 (nykyinen Filha ry).

Varsinaisen sysäyksen parantoloiden perustamiselle antoi kuitenkin vasta vuonna 1930 voimaan tullut laki, jonka mukaan tuberkuloosin hoitolaitosten perustamiskustannuksiin annetaan valtionapua ¾ ja niiden ylläpitoon 16 markkaa hoitopäivältä. Vuosina 1930-1933 perustettiinkin kahdeksan suurta kansanparantolaa, joista yksi oli Keski-Hämeen parantola eli Pikonlinnan parantola.