1970-2000 Suurin erillinen yksikkö

Vuodesta 1977 reumatauteja Pikonlinnassa

Osasto 23A:n fysioterapeutit Liisa Sittig ja Anne-Mari Henriksson keskustelemassa reumapotilaan kuntoutumisesta vuonna 1998. Reumaleikkaukseen tulevan potilaan hoitopolku on alkanut yleensä kirurgian poliklinikalta, jatkunut vuodeosaston kautta leikkausosastolle ja edelleen hoidosta ja kuntoutuksesta vastaavalle osasto 23A:lle. Osasto 23A:lla on varattu fysioterapian käyttöön oma huone. Kuntoutuminen on aina pitkä ja vaativa prosessi. Reumapotilaan kuntoutumisessa korostuu yksilöllisyys, sillä esimerkiksi kävelysauvojen käyttöä voi rajoittaa se, että kädet eivät kestä suurta rasitusta, kuvaaja tuntematon.
Kiertoraportti reumaosastolla 25A vuonna 1978. Kuvassa vasemmalta oikealle apulaisosastonhoitaja Kaarina Ahlroos, apuhoitaja Kaarina Haataja, apuhoitaja Merja Käki, osastoavustaja Maisa Joutsenvuori, apuhoitaja Kirsi Aro, osastonhoitaja Airi Lappalainen, osastonlääkäri Urpo Yli-Kerttula, apuhoitaja Sirkku Nurminen ja apuhoitaja Leena Kallio, kuvaaja Anni Vilppula.

Keskussairaaloiden reumaosastoja ryhdyttiin suunnittelemaan tuberkuloosisairaaloista vapautuviin tiloihin 1960-luvulla. Tampereen keskussairaalan sisätautien klinikan ylilääkäri Eino Linko aloitti reumaosaston perustamista koskevan selvittelyn vuonna 1964. Ratkaisu tiloihin löytyi Keski-Hämeen Keskusparantolasta, joka liitettiin Tampereen keskussairaalaan vuonna 1968.

Lääkintöhallituksen suosituksesta johtava lääkäri Eino Linko ehdotti 1973 liittohallitukselle reumatautien vuodeosaston ja poliklinikan perustamista Pikonlinnaan. Uudistettuihin tiloihin avattiinkin  31 paikkainen reumaosasto  ja –poliklinikka 1977. Reumayksikkö toimi Pikonlinnassa vuoteen 2005 saakka, jolloin toiminnat siirtyivät kantasairaalan tiloihin.

Jokapäiväisen potilastyön ohessa yksikössä tehtiin jatkuvasti myös kliinistä tutkimustyötä, jonka tuloksena valmistui muun muassa useita väitöskirjoja. Kymmenkunta lääkäriä sai reumatologian erikoislääkärin oikeudet.