Muistelut painon tarkkailusta ja hallihoidosta

Painon nousun tärkeyttä muistelee nainen 22 v. (parantolassa ollessaan). SKS KRA. Parantola 1971

“Siihen aikaan vielä parantolassa oli syöminen ja lihominen eräs parannuskeino. Tänä laihduttamisen aikakautena on tullut usein mieleen ne ajat, jolloin oltiin kauheen onnellisia jokaisesta kilosta, millä paino kohosi.”

Hallimakuusta Tuuli ja Raija Hamarisen haastattelu 24.9.2008  (Keski-Hämeen keskusparantolan ylilääkäri Rainer Hamarisen tyttäret)

“Ja sehän oli jännä se tubipotilaan elämä. Niillähän oli kaksi kertaa päivässä se hallimakuu, että aamulla hiljainen haali – eikö se mene näin päin, vai toisinpäin – ja sitten toinen halli niin että sai puhua. Ne makasivat siellä parvekkeella raittiissa ilmassa makuupusseissa. Ja sitten ne kanssa välillä haravoi pihalla semmoista…”

Hallihoidosta muistelee mies 35v. (parantolassa ollessaan). SKS KRA. Parantola 1971

“Aluksi olin petipotilaana, mutta hoidon edistyessä tuli halli sekä kävelyaikojakin ja pääsi tutustumaan parantolaelämään. Hallissa, (jokaisessa kerroksessa oli oma halli), saatiin raikasta ulkoilmaa. Joka hallilla oli oma lempinimi ja oma valtiolippunsa. Myöskin Demokraattista äänestystapaa käyttäen valittiin valtakuntaan hallitus. Ensiksi Presidentti, sitten pääministeri, ulkoasiainministeri joka hoiti suhteita ulospäin eli muihin hallivaltioihin, sisäministeri sisäisiä asioita. Valtiovarain ministeri raha-asioita kuten veronkanto ja veikkaus joka oli yhteinen ja lopuksi lumpustusministeri joka järjesteli seurusteluasioita.”

Työskentelystä puutarhassa muistelee mies. SKS KRA. Parantola 1971

“Saatuani 3 kävelyä, lääkäri Brander esitti haluaisinko työtä, (todellisuudessa se oli pakko), ´menette puutarhurin apulaiseksi´. — Oli kevät, koulutin taimia. Parantolan kasvitarhat olivat metsähallin lähellä. Istutimme, perkasimme ja minä kastelin myös ylilääkärin pihalla olevia kasveja ja kukkia.”