Valtion sairaala-aika 1890–1955

Lait uudistavat mielisairaanhoitoa

Mielisairaanhoito kunnille

Sota-ajan jälkeen suomalaisissa mielisairaaloissa oli liian vähän potilaspaikkoja tarvitseville ja vuonna 1937 voimaan tullut mielisairaslaki oli ajastaan jäljessä. Mielisairaanhoitojärjestelmä tarvitsi uudistusta ja ajantasaista lakia. Suomessa toteutettiin vuonna 1953 mielisairaalauudistus, minkä seurauksena vastuu mielisairaanhoidosta siirrettiin valtiolta kunnille. Lain mukaan perustettiin 18 mielisairaanhuoltopiiriä, joissa piti olla keskusmielisairaala ja avohoidosta vastaava huoltotoimisto. Mielisairaalat luokiteltiin A- ja B-mielisairaaloiksi, joista jälkimmäisessä hoidettiin pitkäaikaispotilaita. A-mielisairaala oli piirin keskusmielisairaala, jossa vastattiin akuuttihoidosta sekä vaarallisten ja rauhattomien potilaiden hoidosta. Uudistuksen myötä aloitettiin avohoidon kehittäminen.

Kuntainliitto perustetaan

Pitkäniemen sairaalassa nimettiin jo ennen lain voimaantuloa toimikunta valmistelemaan mielisairaanhuoltopiirin kuntainliitosta. Toimikunta toimitti ehdotuksen liiton perussäännöksi ja ehdot, joilla Pitkäniemen sairaala voitaisiin luovuttaa kuntainliitolle. Tehtävä valmistui 1954 ja liiton nimeksi päätettiin Pohjois-Hämeen mielisairaanhuoltopiirin kuntainliitto, johon kuului 28 pirkanmaalaista kuntaa. Kuntainliiton Pitkäniemen keskusmielisairaalan sairaansijapaikoiksi päätettiin 744 paikkaa, joista 200 varattiin valtion potilaille.

Pitkäniemen sairalaan puhelinkeskuksen työntekijä 1950-luvulta.

Puhelinkeskuksen työntekijä työssään 1950 -luvun alussa.
Kuva: Pitkäniemen sairaalamuseon valokuva-arkisto.